lauantai 6. helmikuuta 2010

iski taas yhtäkkiä ihan hirveä ahdistus.
se on inhottavaa, kun sen tuntee heti vatsassa.

miksi mua ahdistaa ihan tyhmät asiat?
miksi mua ahdistaa näin paljon?
miksi mun tekisi vaan mieli itkeä ja kadota?
miksi mua ylipäätään ahdistaa kaikki?

mua ahdistaa olla yksin.
mua ahdistaa se kun pitäisi taas hoitaa asioita.
mä en halua olla yksin.
mua ahdistaa se kun mut jätetään koko ajan yksin.
mutta ei kukaan tietenkään voi minun kanssa koko aikaa olla, ei tietenkään. (tuo ei ollut vittuilua.)
mua ahdistaa kun mä en osaa puhua.
mua ahdistaa se kun ajattelen ettei kukaan edes halua kuunnella.

mulla on koko ajan semmoinen olo, kuin istuisin jossakin nurkassa piilossa, odottamassa kunnes se pahis iskee, odottaen sitä että se iskee kovaa ja saa mut viimein hengiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti