synops

~

Is it possible to know if I'm telling a lie?
It's treading with a piece
A piece that I can not hide
It's running with a smile
It's better than the last time that I tried
So sing it with your soul
It's coming and it's never late
when I come home

Help me I need light

~

life ?

trauma

i just wanna be something

 

...

dreamer

Black eyes

Black lips

You stand in front of me

Let the future

Be uncertain again

Let us (go)

Away from here

We have each other

We have fear

We arrive nowhere

We are dreamers

We have each other

We have fear

Hold each other by the hands

We are dreamers

We are dreamers

We are dreamers

White fog

White moon light

Shine bright

Just like you

When you sleep

Then I accompany you

I close the eyes

Have given each other everything

Have taken each other everything

Have forgiven each other everything

To get up to this place

Don't wake us

When the morning comes

We are alone

We rather like to be dreamers

From: http://lyricstranslate.com

deathcore

[ voi kun löytäisin jonkun biisin joka kuvais täydellisesti mun oloa. ]

mua oksettaa - mä haluaisin oksentaa. mulla on avan järkyttävä olo. mua kuvottaa. itseni, ajatukseni, kaikki. sattuu, pistää. haluaisin niin sytytää kaikki ajatukset tuleen ja polttaa ne, kadottaa mun päästä kokonaan. mä haluan päästää irti, kaikesta. mä halun unohtaa. haluun olla jotain muuta.

In this civilization what sort of life do you picture is the one we wanted?
In this selfish egotistical struggle
What was shed was not blood, but the tears of the planet
The Earth, born so billions of years ago
The proportion of time we've been in existence is just a few seconds
We have not aided in the recovery of the planet
We have not lived our lives in order to help the earth
However, we alone have known an unblemished love

mä en oikeastaan haluaisi olla enää mitään.

screaming

mun on paha olo.

mua ällöttää.

mua ahdistaa.

mä haluan pois.

i never wanted to

mä en haluaisi päästää näitä ajatuksia pinnalle. mä en oikeasti haluaisi ajatella näitä. silti ne seuraa mua, kuin varjo ja ahdistelee. mun henkinen hyvinvointi on muutenkin vaakalaudalla - vai onko se vain tämän kaiken seurauksena tulevaa? ehkä.

mä en osaa puhua siitä ääneen, joskus harvoin mainitsen siitä, kysyn kiertäen asiaan liittyviä kysymyksiä. mä en halua myöntää asioita itselleni, mä en uskalla. musta tuntuu liikaa, ettei se ole totta. että se on typerä haave, vaikka se luultavasti on suuri tekijä, joka vaikuttaa mun elämään.

mä olen kunnolla uskaltanut puhua tästä asiasta vain yhdelle ihmiselle. muille, joillekin harvoille maininnut hieman ohimennen, mutten koskaan usko kenenkään asiasta ajattelevan sen kummempia, se on vaan ajatus joka mun päästäni silloin sattuu putkahtamaan.

se vaikuttaa mun tapaan olla, elää ja käyttäytyä. se vaikuttaa mun mielialaan. mä en tiedä miten mun pítäisi olla. mä en tiedä minä mä haluan ihmisen pitävän mua tai millaisena näkevän, minä kutsuvan, edes.

mä tarvitsen kuolettavasti jotakuta mun lähelleni. mutta samalla mä en halua ketään lähelle, mä en tahdo, että kehenkään sattuu, ainakaan minun takia. mä välttelen ihmisiä syystä, mä en osaa olla oma itseni sen takia, sen takia mä en nimenomaan tiedä, kuka mä olen. mitä mä tahdon olla.

mä en halua sanoa sitä ääneen. se repii syvältä.

noise

tää viikko on jammailtu helsingissä serkun kanssa.

olen tuhlannut aivan liikaa rahaa, ostanut kolme toppia ja t-paidan sekä tennarit (joihin meni joku about 56 euroa yhteensä) ja mun tekisi edelleenkin mieli tuhlata niitä viimeisiäkin rahoja. ai niin, olenhan mä ostanut myös vaaleat, jännät pillifarkut ja punasinisen ruutupaidan. noista farkuista on tullut ihan lempparini, ne on mielettömän kivan näköiset. niihin kuluikin rahaa sitten vähän enemmän kuin 56 euroa (about ehkä 65 euroa?).

olen myös lukenut ayshan älä katso taaksesi -ficciä, joka varmaan nousee yhdeksi suosikeistani.

olen laittanut myös paljon työhakemuksia niin kesätöistä kuin muutenkin.

olen maistanut salmaria, aprikoosilikööriä, absinttiä, vesimelonin makuista lonkeroa (oli ihan hyvää, jännä maku). kaikkea hillitysti! ihan vain pienen snapsin, vaikkakin lonkeroa join puoli tölkkiä.

olen ahdistellut identiteettikriisiä (itsekseni).

olen masennellut ja ahdistellut ihan yleistä elämää, kuten vuokran maksua...

olen ja tunnen koko ajan oloni yksinäiseksi. mun elämästä puuttuu se jokin, se valo.

mutta jostain syystä tällä hetkellä jaksan olla toiveikas. ainakin koulun ja elämisen suhteen. elämän itsessään en niinkään. olisi ihan kiva jos pääsisin syksyllä muuttamaan tänne. tampereella tuntee olevansa ahdingossa. se on liian pieni paikka mun varsin vapaalle sielulle. mä tarviin tilaa. tilaa hengittää ja tuntea oloni turvalliseksi kun ihmiset ei tunne mua.