mä en haluaisi päästää näitä ajatuksia pinnalle. mä en oikeasti haluaisi ajatella näitä. silti ne seuraa mua, kuin varjo ja ahdistelee. mun henkinen hyvinvointi on muutenkin vaakalaudalla - vai onko se vain tämän kaiken seurauksena tulevaa? ehkä.
mä en osaa puhua siitä ääneen, joskus harvoin mainitsen siitä, kysyn kiertäen asiaan liittyviä kysymyksiä. mä en halua myöntää asioita itselleni, mä en uskalla. musta tuntuu liikaa, ettei se ole totta. että se on typerä haave, vaikka se luultavasti on suuri tekijä, joka vaikuttaa mun elämään.
mä olen kunnolla uskaltanut puhua tästä asiasta vain yhdelle ihmiselle. muille, joillekin harvoille maininnut hieman ohimennen, mutten koskaan usko kenenkään asiasta ajattelevan sen kummempia, se on vaan ajatus joka mun päästäni silloin sattuu putkahtamaan.
se vaikuttaa mun tapaan olla, elää ja käyttäytyä. se vaikuttaa mun mielialaan. mä en tiedä miten mun pítäisi olla. mä en tiedä minä mä haluan ihmisen pitävän mua tai millaisena näkevän, minä kutsuvan, edes.
mä tarvitsen kuolettavasti jotakuta mun lähelleni. mutta samalla mä en halua ketään lähelle, mä en tahdo, että kehenkään sattuu, ainakaan minun takia. mä välttelen ihmisiä syystä, mä en osaa olla oma itseni sen takia, sen takia mä en nimenomaan tiedä, kuka mä olen. mitä mä tahdon olla.
mä en halua sanoa sitä ääneen. se repii syvältä.
seems artificial
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti